Raaheen perustettiin ensimmäinen apoteekki vuonna 1793. Sieltä sai ostaa senki seittemänlaisia rohtoja, joita apteekkarit ihte keitteli. Lähin lasareeti oli Oulusa.

Isak tuli Raaheen

Isak Gellman (1800-1872) tuli Öregrundista, Ruottin rannikolta, 24 kesäsenä päälliköksi Johan Langin priki Neptunukseen ja ahersi kapteenina muisaki raahelaisisa paatteisa.

Merillä seelaaminen ei kuitenkaan ollu Gellmanin juttu, vaan se jäi maihin ja rupes pisnesmieheksi meleko nuorena. Gellmanin puttiikki oli nykysen Kauppakavun varrella. Se osti talonpojilta maalaistavaroita: voita, nahkoja, potaskaa ja tervaa. Puttiikisa myytiin rauta- ja siirtomaatavaroita, vaatteita ja rihkamaa.

Tullista tullu Gellman valittiin Raahen kaupungin raatimieheksi. Se eli akatonna koko ikäsä. Sen huushollia hoiti tallouvenhoitaja ja palavelija.

Gellmanin testamentti

Vanaha rouva Planting oli kuulemma toimittanu, että Gellman oli säälivä ja auttamistahtonen ihiminen. Soli surullinen, ku sairaitten hoito oli ihan anhitonta.

Gellman skriivas 20.2.1872 nimensä testamenttiin, jolla oli kertakaikkiaan ratkaseva merkitys Raahen kaupungin ja maaseuvun sairaanhoijosa.

Testamentisa määrätään takitilleen miten jäämistö häätyy jakkaa. Raahen kaupunki sai noin 100.000 markkaa lasareetin perustamista varten. Summa oli niin iso, että sitä kajehittiin Oulusa asti. Oulun Wiikko-Sanomat skriivas, että taasenki on Raahe tullu muistetuksi lahajotuksella.

”Köyhän ja varattoman väen tulee saada sairautensa aikana vapaa hoito ja elatus, mutta varakas työläisluokan jäsen korvatkoon hoidosta sopivaksi katsotun vähäisen maksun, samoin on jokaisella kaupunkilaisella oikeus kohtuullisella korvauksella saada sairaalassa hoitoa sairaalle palvelusväelleen.”

Ens hättiin maaliskuusa 1873 ostettiin lasareetiksi kauppias Ahlholmin talo Brahenkatu 28 ja sitä ruvettiin heti entraamaan. Tänäpänä pytinkiä ei ennää oo, ku se on purettu kerrostalon tieltä.

Uus lasareeti Pitkäänkarriin

Purijelaivakauven päätyttyä Raahe vaipu rinsessa Ruususen unneen, josta se heräs, ku vuosisata vaihtu. Sillon saatiin kaupunkiin rautatie ja Lapaluotoon uus satama.

Sairaalakomitea totes vuonna 1907, että lasareeti on ahas ja pytinki muutenki äläskeleponen. Paikka on huono, ku kaikki kaupunkiin tulijat ajjaa jyrryyttää mukulakivikatua ohi. Uutta pytinkiä alettiin suunnittelleen.

Uus Gellmanin kunnallissairaala valamistu Pitkäänkarriin syksyllä 1912. Ympäristö oli hyvä. Tuuli suhisi puisa ja aallot loiski meren rantaa vasten.

Tilat oli huluppiat: oli lasareeti, synnytysosasto, ulukohuone ja vielä kaivon päällä hieno rakennelma, josta tuli mieleen huvimaja.

Potilaita tuli Raahesta, Pyhäjoelta, Salosista, Pattijoelta, Siikajoelta, Vihannista, Revonlahelta ja Paavolasta.

Potilaita passattiin hyvin. Jopa liianki hyvin – ainaki siitä päätellen, että yks Siikajoen ukko ruukas kortteerata lasareetisa koko talaven, ku sielä oli lämpimämpi kun sen omasa mökisä.

Aina ei tarvinnu tuppautua lasareetiin, ku vaivat parani kotikonstein. Esimerkiksi lasten korvatulehus tokeni sillä, että korvaan lorrautettiin tippa pissaa.

Kiesvaara parempi ku Kankkunen

Tauno Kiesvaara (s. 1896, k. 1985) uurasti Raahen ainuana lääkärinä vuosikymmenet. Se piti vastaanottua ja kortteeras perheineen ja palaveluskuntineen Pekkatorilla.

Kiesvaaran hyvä maine tiijettiin syrijäkylillä asti. Ihimiset oli kuullu, että tohtori skriivas mainiot resähtit niin alusvikasille, sisusvikasille ku muillekki sairaille.

Kerrattain yks Ketunperän äijjä harppas vastaanotolle ja sanua pässäytti, että tarttee ihte uuvet sisusvärkit ja muori uuven jalakaparin.

Kerran yks pattijokinen isäntämies hilipasi Kiesvaaran tykö. - Piti tulla tänne uuven lääkärin vastaanotolle, ku siltä Kankkuselta ei saanu pätevää hoitua, selitti mies. Kysseesä oli kuitenkin sama lääkäri, ku Kankkunen oli huikkinu nimensä Kiesvaaraksi.

Raahelaiset tykkäs tohtoristaan, niin että sairaalan kulumilla on yks katu nimetty Tauno Kiesvaaran väyläksi.

Kaupunki kasvaa

Raahen väkiluku rupes äkkiä kasvaan, ku Rautaruukki alotti toimintansa 1960-luvun alusa. Tottakai Gellmanin lasareetinki tilat alako ahistaa.

Uutta ja entistä isompaa lasareetia alettiin suunnittelleen: valtiolta kinuttiin pätäkkää, arkkitehit piirteli riitinkejä. Rakentaminen pääsi alakamaan vuonna 1965. Ensimmäinen potilas otettiin 27.2.1967 ja näin pääsi uus lasareeti alottaan toimintansa.

Ei se rakentaminen siihen loppunu ja loppuneeko koskaan? Nythän ne päättäjät kekkas tämän hyvinvointikuntayhtymän. Se on sitä kehitystä! Kyllä ois Isak Gellman tyytyväinen, jos tietäs miten hyvin sen perintörahat on käytetty.

Lähteet: Heikki Impola: Kertomus Gellmanin kunnallissairaalasta v. 1965, Kirsti Vähäkangas: Tiijäkkö mitä! v. 2011, Terttu Muhosen keräämät tiedot

Lue myös:
Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä
Annan seuraneitistä tuli hoitoalan ammattilainen
Kiputätit ihanteena lastentarhasta asti

Juttu on julkaistu Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän internetsivustolla 24.3.2011.

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi